torstai 17. tammikuuta 2013

paha koira oppii rakastamaan

joo'oh. oli sitte se rap battle tuuren kaa. tuure lähetti vähä enne sovittuu aikaa tekstarin että pitää ottaa kaks adjutanttii messii. vähä niiku muskettisotureis. ongelma oli että mulla ei oo ku yks kotipoika. jose. my homie. jose you know the dog love you. mut josel oli ratkasu tähänki. se pyyti yhtä sen kaverii messii. joku latvialainen vaihto-opiskelija. nimeltään ruslan. se ei puhu suomee ees google kääntäjällä. ruslan tunnetaan myös nimellä mc ruslan. ja toi ei ollu räppinimi. sen koko nimi on oikeesti mc ruslan. oh dayum.

mut kuiteski. siin mentii sit sinne ruokalaa. mul ja josel jengi-t-paidat päällä. ruslan sporttas nilkkoihin asti ylettyvää turkista. iha fiksuu ku ottaa huomioo että ulkona oli 25 astetta pakkasta. mul ja josel oli vähä iho kananlihal. kananliha on enkuks chicken meat. mut sit oltiiki jo siel ruokalas. astun sisää räppirinkii. ja ei vittu. siin on tuure. taustalla adjutantit. ja ei vittu ette ikinä arvaa ketä siel on.

kasperi ja mun suuri ihastus, elli "gangsta muija" maija. mitä vittuu ne siel tekee?! no se selviski sit. kasperi ja elli on tuuren lapsii. ei vittu. sinne meni seki horo sit. saatanan saatana. pääs muutama kyynel. og koiratha ei tunteitaan peittele. tää on sentää 2000-luku.

mut sit jose taputti mua selkää. sano et hoitele ne. jose osaa aina valita oikeet sanat. purin sit mun koiranhampaat yhtee ja mun silmiin sytty tuli. vitunmoinen räppituli. olin valmis sylkee ulos tulikuumaa hot fire flamesii. mut niin oli tuureki. sit se alko.

oltii aiemmi sovittu että saadaa laittaa omat biitit soimaa taustalle. tuure alotti. se laitto koulun keskusradiosta soimaa jay-z:n 99 problemsin. sit tuure alko räppää. se huuti ihan jäätäväl AGRESSIOL. näi sen läpät meni:

MINÄ OLEN MC TUURE JA MULLA ON HUUME
SULLA ON VAAN HOMOKUUME
VITUN LUUMU
VITUN LUUMUHOMO
OSTA OMA TALO

varsinki toi loppu oli raskasta tavaraa. siin vaihees tiesin et koiran täytyy pistää parastaan. ja niin mä pistinki. nakkasin kahesta kännykästä soimaa yhtä aikaa nothing else mattersin ja sweet home alabaman. kuulosti yllättävän hyvältä. ja sit mää alotin. vetiin tosi sulavalla flow'lla. vähä niiku snoop koira. snoop on enkkuu ja tarkottaa lunta. mut näi mä vedin:

hei mc tuure tiiäkkö mitä?
no sitä
että ei mittää!
ja sillee kyl sä tiiät

tossa kohas hokasin että jengi ei fiilaa koiraa entisee mallii joten päätin antaa vuoron takas tuurelle. se oli saamas pientä yliotetta. varsinki sen tokan rundin jälkee:

VITUN PÄHKINÄ
MÄ TEEN SUSTA SÄTKIÄ
JA SÄHKÖÄ
JA TYKITÄN VITUN ISOLLA LUMITYKILLÄ JONKA RUNKO ON MUSTA NII SEMMOSELLA TYKITÄN VITUSTI LUNTA PÄIN SUN NÄKÖÄ
HAHAHA IME LUNTA
...ja kusta

uuuuuhhh. pahat paikat oli. päätin et nyt täytyy tehä jotai repäsevää. ja niihä mä teinki. paha koira ei petä koskaa. tässä mun toka veto kokonaisuudessaan:

sä oot homo!

vaikuttavaa. jengi ei kyl vieläkää tajunnu mun taiteellista visioo. jotku jopa nauro. koiralle ei vittu naureta. joku puhu jo et oon menettäny mun tatsini. pellet. tuureki nauro. ja kasperi. ja... ja.. ja elliki. se sattu. kovaa. mut koira ammentaa pahoista ajoista. mut sit tuure päätti vekaa vikaa kertaa. se laitto keskuradiosta soimaa a-studion tunnarin loputtomana luuppina ja alotti:

HAHAHA PAHA KOIRA PIKEMMINKI PASKA KOIRA
JUOT VARMAA AINA JOTAI PASKAA KAHVIIKI ESIM. LATTEE
EI VITTU EN SAA HAPPEE

ja totta se oli. tuure ei saanu happee. 50-vuotiaan ja 48 vuotta polttaneen sijaisopettajan keuhkoilla ei kauheena räpätä. nyt oli koiran aika. vetiin kännykät esii. vähä niiku jotku aseet. ja painoin nappii. kännykät alko soittaa täysillä sitä axen vanhaa deodoranttimainosta. bom chicka wow wow. yllätysveto. sit mä tein sen:

mä oon mc bad dog who is hyvä
you are just pen because you are kynä
sä et osaa soittaa drums eikä osaa ellakaa
mielummi höyläisin vaikka jotai sähköhellaa
ja tiiättekö kellä on kastanjaperse? no kastanjaperse-kasperil
tuuren viikset on homommat ku mr. pringlessil

oh shit. OH SHIT. koko ruokala sytty tulee. ei mihinkää oikeesee tulee vaa pahan koiran räppien äärimmäisen doupin sanoman sytyttämään räppituleen. se toi koko ruokalan yhteen juhlimaan pahan koiran toista peräkkäistä battle-voittoa. tuure oli lyöty. elli oli lyöty. kasperi oli lyöty. kasperi kyl näyttää oikeestikki siltä että sitä on vähä lyöty. haha.

palkinnoks sain oppilaskunnan hallitukselta uuden räppikaavun. semmosen niiku munkeil. mul käy kuulemma nii kova munkki. en kyl tajunnu sitä. ei meillä käy ikinä ketää ku vanhemmat ei anna. ehkä musta on alettu jo levitellä jotai huhuja. tähteyden sivupuolet alkaa nousta esiin.

mut toi battle sai mut taas mietteliääksi. oon vähä miettiny mun nimen vaihtamista. paha leijona. en kyl varmaa vaiha sitä mut se sai mut miettii leijonien asemaa täs yhteiskunnas. miksei yheskää suomen kaupungis oo taloo leijonille? joo tiiän ettei tääl oo leijonii mut mitäs sitte jos leijonat joskus funtsii jossai leijonakokoukses et suomes on douppii räppii hypätääkö kiesii ja lähetää tsekkaa mestat. mitä me sit tehää? kaiken maailman bisnesmiehille kyllä on omat hotellit. leijonille ei ees taloo.

mun mielest toi viestii paljon tästä yhteiskunnasta. me ei rakasteta tarpeeksi. ruslan kerto mulle tästä. se ei osaa puhuu mut sil oli repus kokoelma taului joiden avul se kommunikoi. oli hyvä keskustelu. eka se näytti mulle tauluu jos mies seiso ostoskeskuksen ees. sille miehelle oli just lyöty kakku naamaa. tulkittiin sen nii että ruslan koitta kertoo kuinka aina ku sä oot nousemas uusille ymmärryksen tasoille, kapitalistit lyö sua isolla unohduksen kermakakulla naamaa. sit ruslan näytti toista tauluu. siin oli kissa. se söi kalaa. näin sen nii, et jos se kissa ois rakastanu sitä kalaa vaikka se kala onki erilaine, ne ois voinu elää yhessä mut erillää. näytin ruslanille peukkuu. se hymyili ja laitto taulun sivuu. sit se veti viel yhen taulun repusta. siin oli kaks kanaa. toinen iso. toinen pieni. mut iso oliki pienen varjos. mun mielest se henki sitä, että sä voit tehä mitä vaa jos haluut, jos sul vaa on rakkautta. näytin ruslanille kahta peukkuu. sit se hymyili taas ja laitto taas taulun sivuu.

siin kohtaa jose tuli koputtaa mua selkää. kysy et mitä vittua teen. mä sanoin et rakastan mun lähimmäistä. jose katto ku tyhmää ja sano että kai mä tiiän mitä peukun näyttämine meinaa latviaks. en tienny. mut nyt tiiän. olin ilmeisesti just ostanu kahella tonnilla helsingin vaihtoehtotaiteen galleriasta pöllittyjä tauluja. ehkä rakkaus ei ookkaa nii hyvä asia.

no ainaki on taului burritosin jengihuoneen seinällä. meil on myös biljardipöytä. ilman sitä biljardiosuutta. eli pelkkä pöytä. cool. mut nyt täytyy mennä. varokaa latvialaisia katutaiteilijoita.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti